Haaste!

Hei, Arki! Hyvällä mielillä palaan takaisin arkeen ja ilman krapulaa. Juhannuksen vietto sujui vallan loistavasti ja rauhallisesti. Vietimme sen  saunoen, uiden (heitin talviturkin pois!), grillaten, aurinkoa palvoen ja jutellen niitä näitä..hetken unohtaen murheet ja huolet. Oli hyvin virkistävää karata maaseutukotiin, sinne missä naapureita ei ole heti 2 metrin päässä ja sinne missä on piha! Sinne missä voi mennä kävelemään maaseutu tietä pitkin ja poimia matkan varrelta metsämansikoita.  Kyllä siellä aina kelpaa käydä!  Kyllä on myös kaupunkikotiin myös kiva palata.
Haastoin  itseni koko viikonlopun ajaksi, suljin puhelimen ja netin. En käynyt ollenkaan nettilehteä lukemassa, jakamassa kuvia tai tilapäivityksiä päivittelemässä. En tehnyt niin mitään mikä liittäisi minut internetin ja ehdottomasti juuri facebookin maailmaan. Puhelinkin pysyi melkein kokoajan kiinni (avasin sen kyllä kaksi kertaa katsoakseni kelloa ja ok, soitin äidilleni). Hämmentävää oli etten katsonut melkein ollenkaan kelloa (ellei lasketa juuri noita kahta kertaa)! Annoin ajan vain mennä ilman jatkuvaa kyttäämistä ja kiirettä. Nautin hiljaisuudesta ja keskityin siihen mitä juuri sillä hetkellä tapahtui ja mitä sillä hetkellä näin.

kuva: www.creatividadinternacional.com

 Voin ainakin itse myöntää  että olen hiukan riippuvainen puhelimesta että facebookista. Puhelin kulkee kokoajan mukana ja olen 24/7 tavoitettavissa, jopa yöllä puhelin on äänellisenä. Facebookiin päivittelen ainakin kerran päivässä päivtyksiä (omaan henkilökohtaiseen profiiliin ja Jasilyn  profiiliin) ja jaan jotain hupaisaa kuvaa tai omia kuvia. Käytän facebookia myös työtarkoituksessa  eli voisi sanoa että fb toimii minulla chattina, portfoliona ja "päiväkirjana". Päiväkirjana ei niin että kertoisin erityisen henkilökohtaisesti elämästäni tai mitä teen/tein. En vuodata sinne sen erityisempää surua tai tuskaa, tai kerro milloin on menkat tai yhtä turhankin henkilökohtaista asiaa mutta siis kerron ajatuksia (kuten tännekin), herätän keskustelua ja kerron jos vaikka jotain jännää tapahtuu.Tämäkin on lopulta itselleni hiukan liikaa!

kuva: Ashley Campbell Photography

Elämme maailmassa jossa on tarve tietää kaiken, pysyä tapahtumissa ja menoissa mukana, olla kokoajan tavoitettavissa. Meille on tehty helppoa jotta tämä kaikki toteutuisi, facebook*, twitter, pinterest ym. mahdollistavat tämän ja lopulta jäämme siihen koukkuun. Joillakin voi olla suuret paineet miten he ilmaisevat itseään sosiaaalisessa mediassa ja millaisen kuvan he antavat itsestään ja omasta elämästään! On jopa ilmaantunut stressiä jota tämä "millaisen kuvan minä annan, toinen on kiinostavampi kuin minä, oma elämäni on tylsempää"-ajattelu tuo, kuvitellaan että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella vain sen takia kun toinen antaa sen kuvan facebookissa. Me jaamme tekemiset, ilot, surut siellä, me kerrotaan jopa hyvin henkilökohtaisia asioita koko kansalle, unohdetaan että se mitä siellä jaetaan, se jää sinne! Mahdollistamme "naapurin kyttäyksen aivan uudelle tasolle". Unohdetaan todellisuus. Lopulta se on vain facebook, oikea elämä on sen ruudun edessä..siinä joka sitä kirjoitaa, se minkä päällä istut tai seisot.
Katso ulos, siellä se maailma odottaa ja kuiskii juuri sinulle! Milloin viimeksi olet sulkenut telkkarit, tietokoneen, puhelimen ja ollut täydessä hiljaisuudessa? Milloin viimeksi olet vain ollut ja katsellut ympäröivää maailmaa?



HAASTE: Vietä vaikka tunti tai kaksi, vietä vaikka loppupäivä täydessä hiljaisuudessa. Sammuta telkkari, tietokone, puhelin ja ole. Nappaa kainaalosi koirasi, kissasi tai se oman rakas. Makaa hiljaa, sulje silmät ja nauti. Kuule lintujen laulut, tunne vienon tuulenvireen avonaisesta ikkunasta. Anna ajatuksiesi tulla ja vallata pääsi ja sydämesi. Ajattele, tunne ja kuule, se on maailma. Ympäröivä huutava hiljaisuus. Kuule maailma!

Kuva: http://favim.com/image/684077/

Olen hiljalleen yrittänyt vähentää tuntimääriä mitä olen koneella ja jos lähden pois koneelta, kirjaudun ulos joka paikasta, suljen koneen. Näin en olisi kokoajan 24/7 tavoitettavissa. Pyrin myös hissukseen päästämään puhelimesta irti eli en heti käänny takaisin jos huomaankin keskustaan mennessä että puhelin unohtui kotiin. Myös pyrin pitämään puhelimen äänettömällä klo 20 jälkeen ja ehkä joku päivä uskallan lopulta sammuttaa sen. Facebookin suhteen pyrin hissukseen vähentämään siellä olemista, ensimmäinen askel: valitsen tietyn tuntimäärän, toinen askel: vähennän tilapäivityksiä ja jaan vähemmän (onpa sitten enemmän annettavaa ja kirjoitettavaa) kolmas askel: en välitä enää, se on vain facebook. En meinaa että lopetan mutta joskus on hyvä pitää yksi lause mielessä "miksi sanoa mitään jos ei ole mitään sanottavaa?".  Ehkä ei lopulta tarvitse kaikkea kertoa ja kaikkea tietää.

Kuva:  abstract.desktopnexus.com

*= kirjoitin eniten facebookista koska minulla ei ole erityistä kokemusta muista koukuttavista paikoista ja niitä kyllä riittää! Varmasti tämä koskee niitä muistakin.

True silence is the rest of the mind; 

it is to the spirit what sleep is to the body,

 nourishment and refreshment. 

 ~William Penn

-J