13 päivän jälkeen..

Kävin tänään shoppailemassa, etsin mustaa siistiä paitaa. Löysin lopulta yksinkertaisen mustan paidan mutta vain pojalleni, ajattelin että se sopii hyvin mustien farkkujen kanssa ja pikkunen rusetti kaulassa tekee asusta siistin mutta ei liian yliampuvan. Kotiin saapuessa mietin tämän kuukauden pika ostoksia ja niiden tarkoitusta. Ostan vain kahteen tarkoitukseen vaatteita: häät ja hautajaiset. Ystäväni häät ovat noin 4 viikon päässä ja 13 päivää sitten koko elämäni muuttui, 13 se epäonnen luku.

1.5.2013 oli vappuaatto ja isäni kuoli. Kuolema oli yllättävä ja nopea, ei ollut syytä tai tarkoitusta. Kukaan ei meitä valmistanut kuolemaan, ei ollut mitään joka oli varoittanut meitä että hän saattaa näinä aikoina lähteä pois. Tiedän että kuolema ei ole ikinä yhtään sen helpompi, ei vaikka sairaus veisi, ei vaikka tietäisi kuolemansa päivämäärän. Surun ja tuskan määrä on aina sama mutta kumminkin erilainen. On tilanteita jolloin menetyksen ymmärtäisi paremmin, olisi ns. selitys mutta se on aina sama kuolema ja sen tuomat tunteet.


Mitä tunnen nyt, 13 päivän jälkeen?
Kai olen menossa siinä käsittely vaiheessa. Tiettyjen tutkimuksien mukaan on vaiheita millä tavoin ihminen käsittelee kriisi tilanteet: Shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja lopuksi uudelleen suuntautumisen vaihe.  Tähän omaan "vaiheeseen" kuuluu se tapahtuneen ymmärtäminen, hyväksyminen ja tästä alkaa se surutyö...joskus kyllä taidan valua reaktiovaiheeseen (kuuluu mm: ahdistus, tapahtuma toistuu mielessä, painajaisia, yrittää tiedostaa tilannetta).
Tunnen surua, ikävää, suuttumusta ja ahdistusta. Saan tehtyä enemmän asioita ja haluan jotenkin vain sinnitellä päivät eteenpäin vaikka joskus haluan pikakelata päivän seuraavaan aamuun.
 Kaipaan kovin isääni ja joskus jopa meinaan soittaa hänelle kunnes muistan "ainiin, ei hän enää vastaa".  Joskus saatan säikähtää kaupungilla kun luulen näkeväni isäni näköisen miehen. Ajattelen häntä usein, mietin menneisyyttä, lapsuutta. En kadu mitään tekemättä tehtyjä tai sanottuja asioita ja sanoja, en kadu pahoja sanoja ja riitoja. Ne kaikki ovat vain osa elämää, osa kasvamista. Ajattelen hyvällä kaikkea kivaa, olen onnellinen että juuri HÄN on ollut isäni. Hän kasvatti minusta tämän aikuisen naisen joka olen ja ihan hyvää työtä hän on äitini kanssa tehnyt. Hänen osuus vain päättyi tähän. Olen ylpeä että hän oli lapselleni ukki ja he saivat nauttia toisistaan jopa neljän vuoden ajan...enemmän olisin halunut pyytää mutta poikani on saanut niin hyvät eväät tulevaisuuteen että uskon että nämä vievät hänet pitkälle! Poikani suree myös, näkee painajaisia ja itkee öisin, tämä on sydäntä särkevää mutta tulee lapsenkin antaa surra ja lohdutan häntä parhaani mukaan. Olen ollut rehellinen pojalleni  mitä ukille tapahtui eli "ukki kuoli mutta ukki pysyy sinun vierelläsi aina ja suojelee sinua. Ukki rakastaa sinua".  Päivä kerrallaan, onneksi lapseni muistuttaa minua siitä mitä minulla on ja mistä saan nauttia vielä monta vuotta. Isäni sai nauttia isyydestä 25 vuotta ja ukkina olosta 4 vuotta, hän sai nauttia elämästä täydellä sydämellä, koki elämää, näki maailmaa, loi uraa, nauroi, itki, nautti, rakasti ja sai vastarakkautta. Hän eli. Mitä elämältä muuta voisi haluta?

Didn't mean to make you cry
If I'm not back again this time tomorrow
Carry on, carry on, as if nothing really matter.
Too late, my time has come
Sends shivers down my spine
Body's aching all the time
Goodbye everybody - I've got to go
Gotta leave you all behind and face the truth.

anyway the wind blows...

Isä, ukki, aviomies, veli, poika. Rakastamme sinua.

 Death is not the greatest loss in life.  The greatest loss is what dies inside us while we live.  ~Norman Cousins

-J

Ps. Hei, sinä joka tämän luit toivon että saat ehkä apua oman suruusi ja ehkä jonain päivänä suru muuttaa muotoaan ja elämä ei olekaan enään niin musertavaa kun muut ovat menneet, ehkä vielä heräät harmaasta unesta ja huomaat että tuulikin puhaltaa...

Boudoir in night photography

Taas on ollut turhan pitkä tauko blogin päivityksestä! Vappukin tuli ja meni, toivottavasti teillä oli rauhallinen ja mukava vappu! Itselläni on ollut elämäni kamalin viikko ikinä ja kyllä elämä on muuttunut salaman nopeasti! Tästä voin kertoa teille hiukan myöhemmin... Nyt vielä palaamme rennompaan asiaan ja  jaan kanssanne noin muutama viikko sitten otetut valokuvat, kuvaajana toimi Timo Koponen ja mallina minä. Kuvasimme omassa kodissani. Mielestäni kuvista tuli oikein kivoja niissä löytyi yllätten tarina, se tarina jääköön jokaisen katsojan katsottavaksi.
Voit käydä seuraamassa minua omalla facebook sivuiltani --> Jasilyn

 Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa! Images may not be used without permission!


Photographer: Timo Koponen
Model: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

Mitä mieltä olette?

So dear night the half of life is,
And the fairest half indeed.
~Johann Wolfgang von Goethe

-J 

Gigarette Fashion Photography

Kuvailimme lauantaina taas vakikuvaaja Timo Koposen kanssa. Tällä erää jouduin polttamaan aitoa kuubalaista sikaria ja tupakkaa.. Voin sanoa että keuhkot olivat kovalla koetuksella, samoin oli ilmanraikkauden kanssa. Onneksi kuvauksissa oli hauskaa ja saimme aikaseksi oikein kivoja kuvia!

Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa! Images may not be used without permission!

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

 

 Watching the smoke dance out of a cigarette

 is like watching a girl dance out of her dress.

 ~Terri Guillemets

-J

Bak Mei photography

Taas on kuvien vuoro, tällä erää hiukan erilaisempaa settiä. Kuvasimme kuvaaja Timo Koposen kanssa noin kuukausi sitten Bak Mei aiheisia kuvia, sain naamaani paljon mustaa maalia ja glitteriä..kuulostaako hyvälle? Hauskaa se ainakin oli :)
Tässä niitä kuvia:

 Huom!  Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa! Images may not be used without permission!

(c.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model:Jasilyn

 Without black, no color has any depth. But if you mix black with everything, 

suddenly there's shadow - no, not just shadow, but fullness. 

 You've got to be willing to mix black into your palette 

if you want to create something that's real.

-Amy Grant 

-J

Forest Spirit fashion photography

Kuten teille viime postauksessa lupasin niin tässä on uusimmat kuvat minusta! Kuvasimme viime viikolla Marko Saaren kanssa ja SoStylish Anu Hämäläisen kanssa todella hienot kuvat. Pidän hyvin paljon näistä kuvista, tulee mieleen joku metsän henki/metsän olento. Nämä kuvaukset menevät minun TOP 5 suosikki "listaan". Erityistä näissä kuvauksissa oli sarvet, aidot poron sarvet jotka monien etsintöjen jälkeen löysimme käyttöömme.  Ne olivatkin melko haastavat saada pysymään päässä, joten toimii se ihan omin kätösin pidettynä, vai mitä mieltä olette? Ilman pidempiä selityksiä tässä ne ovat (muistathan että kuvia ei saa käyttää ilman lupaa! Images may not be used without permission!)

(C.) Marko Saari | Hair, make-up, style: Anu H. / SoStylish | Model: Jasilyn

(C.) Marko Saari | Hair, make-up, style: Anu H. / SoStylish | Model: Jasilyn

(C.) Marko Saari | Hair, make-up, style: Anu H. / SoStylish | Model: Jasilyn

(C.) Marko Saari | Hair, make-up, style: Anu H. / SoStylish | Model: Jasilyn

(C.) Marko Saari | Hair, make-up, style: Anu H. / SoStylish | Model: Jasilyn

 Mitä mieltä olette?

Humans are amphibians - half spirit and half animal.

 As spirits they belong to the eternal world, 

but as animals they inhabit time.
-C. S. Lewis

-J 

Me, Myself & I pictures

Tällä erää esittelen teille kuvia itsestäni, pelkkä minä. Ilman mitään suurempia kaunisteluja tai hurjia muokkauksia, minä itse kaikkine virheineen ja epäkohtineen. Uskon itse että viat ovat osa uniikkia täydellisyyttä. Nämä kuvat ovat myös tammikuun kuvailujen saldoa ja kuvaajina toimi Timo Koponen ja Jussi Mustonen. Jussin kanssa kuvailtiin oikealla vanhanajan kameralla joten kuvaukset olivat haastavat, erikoisen ja kaikenpuolin mukavat! Erityisesti koko kuvausprosessi oli uusi kokemus itselleni. Joten ilman pidempiä puheita ja kertomuksia, "Hyvä yleisö saanko esitellä, minä itse!"

Muistakaa että kuvia ei saa käyttää ilman lupaa!  Images may not be used without permission!

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

(C.) Jussi Mustonen, Model: Jasilyn

(C.) Jussi Mustonen, Model: Jasilyn

Mitä mieltä te olette? Innostaako enemmän katsoa kuvia ns. todellisesta kauneudesta, naiset/miehet kaikkine virheineen eli rypyt, näpyt, jenkkakahvat ym. Vai haluatteko katsoa mielummin fantasiaa, muokattuja kuvia jotka antavat kuvaa toisenlaisesta oikeasta ihmisestä.
Itse pidän kumpaakin hyvänä, pidän kauniista kuvista mutta on hetkiä kun palaan takaisin "todellisuuteen" ja tiedän kuka ja mikä olen. Voit seurata minua ja puuhailuani fb-sivuillani --> Jasilyn

Always be a first-rate version of yourself,

 instead of a second-rate version of somebody else.  

~Judy Garland

-J

B&W or color picture?

Sain eilen muutama uuden, vanhan kuvan kuvaaja Timo Koposelta. Kuvat on otettu tammikuussa mutta muokkaamisessa on mennyt oma aikansa joten kuvat on minulle uusia :)
Nyt haluan kysyä teidän lukijoiden ja vierailijoiden mielipidettä, kumpi mielyttää silmää enemmän mustavalkoinen vai värillinen kuva?

Huom! Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa! Images may not be used without permission!

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn, Make-up/hair: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn, Make-up/hair: Jasilyn

“What i like about photographs is that they capture a moment that’s gone forever, impossible to reproduce.”
― Karl Lagerfeld

-J