Haaste!

Hei, Arki! Hyvällä mielillä palaan takaisin arkeen ja ilman krapulaa. Juhannuksen vietto sujui vallan loistavasti ja rauhallisesti. Vietimme sen  saunoen, uiden (heitin talviturkin pois!), grillaten, aurinkoa palvoen ja jutellen niitä näitä..hetken unohtaen murheet ja huolet. Oli hyvin virkistävää karata maaseutukotiin, sinne missä naapureita ei ole heti 2 metrin päässä ja sinne missä on piha! Sinne missä voi mennä kävelemään maaseutu tietä pitkin ja poimia matkan varrelta metsämansikoita.  Kyllä siellä aina kelpaa käydä!  Kyllä on myös kaupunkikotiin myös kiva palata.
Haastoin  itseni koko viikonlopun ajaksi, suljin puhelimen ja netin. En käynyt ollenkaan nettilehteä lukemassa, jakamassa kuvia tai tilapäivityksiä päivittelemässä. En tehnyt niin mitään mikä liittäisi minut internetin ja ehdottomasti juuri facebookin maailmaan. Puhelinkin pysyi melkein kokoajan kiinni (avasin sen kyllä kaksi kertaa katsoakseni kelloa ja ok, soitin äidilleni). Hämmentävää oli etten katsonut melkein ollenkaan kelloa (ellei lasketa juuri noita kahta kertaa)! Annoin ajan vain mennä ilman jatkuvaa kyttäämistä ja kiirettä. Nautin hiljaisuudesta ja keskityin siihen mitä juuri sillä hetkellä tapahtui ja mitä sillä hetkellä näin.

kuva: www.creatividadinternacional.com

 Voin ainakin itse myöntää  että olen hiukan riippuvainen puhelimesta että facebookista. Puhelin kulkee kokoajan mukana ja olen 24/7 tavoitettavissa, jopa yöllä puhelin on äänellisenä. Facebookiin päivittelen ainakin kerran päivässä päivtyksiä (omaan henkilökohtaiseen profiiliin ja Jasilyn  profiiliin) ja jaan jotain hupaisaa kuvaa tai omia kuvia. Käytän facebookia myös työtarkoituksessa  eli voisi sanoa että fb toimii minulla chattina, portfoliona ja "päiväkirjana". Päiväkirjana ei niin että kertoisin erityisen henkilökohtaisesti elämästäni tai mitä teen/tein. En vuodata sinne sen erityisempää surua tai tuskaa, tai kerro milloin on menkat tai yhtä turhankin henkilökohtaista asiaa mutta siis kerron ajatuksia (kuten tännekin), herätän keskustelua ja kerron jos vaikka jotain jännää tapahtuu.Tämäkin on lopulta itselleni hiukan liikaa!

kuva: Ashley Campbell Photography

Elämme maailmassa jossa on tarve tietää kaiken, pysyä tapahtumissa ja menoissa mukana, olla kokoajan tavoitettavissa. Meille on tehty helppoa jotta tämä kaikki toteutuisi, facebook*, twitter, pinterest ym. mahdollistavat tämän ja lopulta jäämme siihen koukkuun. Joillakin voi olla suuret paineet miten he ilmaisevat itseään sosiaaalisessa mediassa ja millaisen kuvan he antavat itsestään ja omasta elämästään! On jopa ilmaantunut stressiä jota tämä "millaisen kuvan minä annan, toinen on kiinostavampi kuin minä, oma elämäni on tylsempää"-ajattelu tuo, kuvitellaan että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella vain sen takia kun toinen antaa sen kuvan facebookissa. Me jaamme tekemiset, ilot, surut siellä, me kerrotaan jopa hyvin henkilökohtaisia asioita koko kansalle, unohdetaan että se mitä siellä jaetaan, se jää sinne! Mahdollistamme "naapurin kyttäyksen aivan uudelle tasolle". Unohdetaan todellisuus. Lopulta se on vain facebook, oikea elämä on sen ruudun edessä..siinä joka sitä kirjoitaa, se minkä päällä istut tai seisot.
Katso ulos, siellä se maailma odottaa ja kuiskii juuri sinulle! Milloin viimeksi olet sulkenut telkkarit, tietokoneen, puhelimen ja ollut täydessä hiljaisuudessa? Milloin viimeksi olet vain ollut ja katsellut ympäröivää maailmaa?



HAASTE: Vietä vaikka tunti tai kaksi, vietä vaikka loppupäivä täydessä hiljaisuudessa. Sammuta telkkari, tietokone, puhelin ja ole. Nappaa kainaalosi koirasi, kissasi tai se oman rakas. Makaa hiljaa, sulje silmät ja nauti. Kuule lintujen laulut, tunne vienon tuulenvireen avonaisesta ikkunasta. Anna ajatuksiesi tulla ja vallata pääsi ja sydämesi. Ajattele, tunne ja kuule, se on maailma. Ympäröivä huutava hiljaisuus. Kuule maailma!

Kuva: http://favim.com/image/684077/

Olen hiljalleen yrittänyt vähentää tuntimääriä mitä olen koneella ja jos lähden pois koneelta, kirjaudun ulos joka paikasta, suljen koneen. Näin en olisi kokoajan 24/7 tavoitettavissa. Pyrin myös hissukseen päästämään puhelimesta irti eli en heti käänny takaisin jos huomaankin keskustaan mennessä että puhelin unohtui kotiin. Myös pyrin pitämään puhelimen äänettömällä klo 20 jälkeen ja ehkä joku päivä uskallan lopulta sammuttaa sen. Facebookin suhteen pyrin hissukseen vähentämään siellä olemista, ensimmäinen askel: valitsen tietyn tuntimäärän, toinen askel: vähennän tilapäivityksiä ja jaan vähemmän (onpa sitten enemmän annettavaa ja kirjoitettavaa) kolmas askel: en välitä enää, se on vain facebook. En meinaa että lopetan mutta joskus on hyvä pitää yksi lause mielessä "miksi sanoa mitään jos ei ole mitään sanottavaa?".  Ehkä ei lopulta tarvitse kaikkea kertoa ja kaikkea tietää.

Kuva:  abstract.desktopnexus.com

*= kirjoitin eniten facebookista koska minulla ei ole erityistä kokemusta muista koukuttavista paikoista ja niitä kyllä riittää! Varmasti tämä koskee niitä muistakin.

True silence is the rest of the mind; 

it is to the spirit what sleep is to the body,

 nourishment and refreshment. 

 ~William Penn

-J

Me, Myself and I Modeling

(C.) Hans Lehtinen, Pin-up Finland -11

(C.) Ari Nakari

Päätin pienen tauon jälkeen ilostuttaa teitä valokuvilla joita minusta on otettu eri valokuvaajien kanssa tässä malliuden (onkohan tuo edes suomenkielen sana?) varrella ja kertoa tiivistettynä tarinani, mistä lähdin, mitä ajattelen ja missä olen nyt. Olenkin tehnyt mallin töitä nyt enemmän tai vähemmän virallisesti noin kolme vuotta, tämäkin aika on hyvin vaihteleva jotkut ajattelet että  olen ollut mallina 4 vuotta mutta jotkut taas vuoden...riippuu tosiaan mistä tätä "malli" aikaa katsoo alkaneeksi.
Sain  mallin uraan kunnolla vauhtia Pin-up Finland 2011 kilpailun myötä jossa sijoitun kolmanneksi "perintöprinsessaksi".Tästä kokoonpanosta kehittyi ensimmäisen pinup.fi mallitoimiston mallit mutta
 en itse jäänyt tähän porukkaan, vaan päätin suunnata omille teilleni. Sain hyvin paljon voimaa, rohkeutta ja itseluottamusta tähän alalle vain yhden kilpailun takia, kiitos tosiaan kuuluu kilpailun järjestäjille eli X-streme Car show:lle! Ensimmäistä kertaa minuun uskottiin ja ammattilaisvalokuvaajatkin sanoivat että minussa on potentiaalia.  Vaikka olenkin 165cm tatuoitu ja lävistetty nainen. Joten miksi en jatkaisi ja yrittäisi?

(C.) Pauli Siuruainen, mypinupboutique.fi

(C.) Pauli Siuruainen, Tyra Therman

Pääsin täysin uuteen mallitoimistoon mukaan  nimeltä Sideshow Scandinavia  jossa olen edelleenkin mukana. Mistä minut löydettiin? Kävin .mypinupboutique.fi sivustolle hääpuku kuvauksissa jossa oli toimiston ja kyseisen putiikin omistaja paikalla ja tästä se sitten lähti! Taisin vain vetää ne kuvaukset tarpeeksi vaikuttavasti! Ensimmäinen keikkani tässä mallitoimistossa oli Helsinki Undressed 2/2012, Tyra Thermanille. Erilainen kokemus tosiaan oli toimia elävänä mallinukkena, pelkissä alusvaatteissa ikkunassa. Huomasin että yksi mies päätti lumikolata metrin pituista aluetta ainakin 30min ajan ja se katse ei ainakaan lumikolassa ollut!

(C.)Pauli Siuruainen

(C.) Ken Nyberg

Halusin hyvin kovasti oppia malleuden salat ja saada kokemusta joten aloin urakalle tyrkyttää itseäni eri valokuvaajille. Uskon itse että tässä alassa  (ja monessa muussakin asiassa) kaikki lopulta riippuu itsestäsi, sinun tulee olla aina ns. jalka oven välissä ja rohkea yrittämään ja panostaan siihen mitä teet. Onnea on hyvä olla matkassa ja joskus riittää että olet oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Usko vain siihen mitä teet, älä lannistu vaikka muut eivät uskoisikaan. Onneksi he eivät sitä päätä, vain sinä.

(C.) Antti Haikola, Korut: Naisen tuuli

(C.) Timo Koponen

Joten minä menin  kuvauksiin, tarjosin
itseäsi kuvaajille ja matkustelin usein! Matkustelin Helsinki-Tampere seuduilla ja etsin sitä omaa juttua, omaa tyyliä. Olin tykästynyt pin-up tyyliin, etenkin Marilyn Moroen tyyliin mutta jotenkin tuntui että se ei kumminkaan ollut täysin sitä mitä hain.

(C.) Teemu Rytky

(C.) Teemu Rytky

(C.) Qumma Art

Halusin rikkoa pin-up raamit itsestäni koska en ole koskaan pitänyt itseäni täysin pin-up mallina, enkä pidä siitä että minut lokeroidaan vain yhteen ja tiettyyn kategoriaan, vaikka olenkin jo ulkonäöltäni tietynlainen mutta tiedän jo itse etten
ole vain jotakin tiettyä, minussa on monta
tietylaisia piirteitä ja persoonallisuutta joista voi kehittää jotain uuttaa ja kivaa! Eli voisin olla monipuollinen malli.

Huomasin jossain vaiheessa että voin alkaa toteuttaa omaa itseäni kuvausten avulla, ei aina tarvitse olla se "sivellin kädessä" jotta voit tehdä taidetta ja kertoa tarinaa. Huomasin että voin vaikuttaa itsekin ja tuoda omaa itseäni esille, eli luoda yhteistyöllä sen mitä itse haluan,  kuvia "jossa näkyy monen siveltimen vedot joista jokainen on erilainen, tästä koostuu upea taideteos, nähden kaikkien kädenjäljet"

(C.) Timo Koponen

Pidän siitä miten voin rakentaa uuden persoonallisuuden ja ihmisen kuvauksia varten, alan olemaan kuin joku näyttelijä kameran edessä joka kertaa tarinan. Joskus tämä ei aina onnistu, joskus kuvasta huokuu vain mikä olen eikä mitään muuta, nämä kuvat ovat minusta yleensä ne jotka pelottavat ja hämmästyttävät hyvässä että pahassa. Kuin pääsisit näkemään itsesi suoraan edessä kuin kaksoisolennon. Mihin kaikkeen yksi kuva pystyykään!

Voisi sanoa että valokuvaus oli se minun juttuni ja on edelleen. Kaikki ihmiset johon olen tutustunut ovat kullan arvoisia ja uusia ystäviäkin olen löytänyt. Ei se ole vain pelkkää kuvausta vaan uuden luomista ja kehittymistä. Eikä se ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista,  usein olen ollut poissa muutamia päiviä joka on aina pois minun ja poikani yhteisistä hetkistä. Matkustelu on kivaa mutta pidemmän päälle sekin tuntuu jossain. En kumminkaan valita, tämä on minun valinta ja jos jotain haluaa, täytyy olla myös valmis antamaan jotakin. Mikään ei ole ilmaista tässä maailmassa.

(C.) Antti Haikola

Olen kyllä antanut ja ottanut tältä alalta ja uskon itse että minulla on vielä paljon annettavaa tälle. Tällä hetkellä olen kasannut itselleni  portfoliota tosiaan sen n. 3 vuoden ajan juosten ja matkaillen mitä erilaisimmissa paikoissa - olen ollut metsässä, koskessa,  -15 asteen pakkasessa pelkässä häämekossa, palaneessa ladossa, auton päällä, kaupungilla, studiossa, kellarissa etc. Minut on köytetty, naama maalattu mustaksi, laitettu sarvet päähän, heitetty glitteriä päähän, meikattu kulmakarvattomaksi etc. Ja mitään hetkeä en vaihtaisi pois!

Joskus kumminkin tulee hetkiä kun on aika pysähtyä. Elämässä on hyvä liikkua eteenpäin mutta myös hidastaa tahtia jotta näkee mitä ympärillä tapahtuu. Erityisesti tässä alassa ei kukaan voi loputtomia aikoja olla mallina, olet joko malli tai ex-malli.
Olen huomannut miten erilaisten kilpailujen ja ties minkä muun tapahtuman kautta monet neidit löytävät itsensä toteuttamassa unelmaansa kuten minä mutta tästä on tulossa osa massa, enimistöä jolloin uniikkina olo on jo osa massaa. Erityisesti minulla kesti hyvin pitkään kun saatoin kutsua itseäni malliksi nyt jotenkin haparoivin askelin uskallan nousta alimmalle korokkeelle mikä malleudessa on. Nyt tuntuu että enemmän ja enemmän ihmiset kutsuvat itseänsä kevyin peruisten malliksi ja kuka tahansa voi olla malli ja taso laskee. En itse usko että yksi kilpailu tai valokuvaus hetki tekee kenestäkään mallia. Tästä voisin kirjoittaa kokonaisen erillisen blogipäivityksen mutta parempi jättää näihin sanoihin, voisi liian moni suivaantua ja saada vain väärinymmärrystä näkemyksestäni. Tähän sopii hyvin Mark Twainin lausahdus joka kiteyttää asian hyvin sisällensä "Whenever you find yourself on the side of the majority, it is time to pause and reflect."

 Tein siis vähän aikaa suuren päätöksen ja pidän taukoa malleilusta. Olen ollut tauolla jo 1,5kk ja taukoni lähenee loppua. Tämän virallisen "älä tee mitään malli juttuja"-tauon loputtua jään hissukseen tutkailemaan mitä tällä on tarjottavana ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en tiedä tarkoittaako tämä aikanaan loppullista lopettamista vai alanko vain hissukseen hiipumaan pois mutta vähennän urakalla... joskus laatu korvaa määrän. Onneksi tämä ala ei ole keskittynyt valokuvaukseen vaan tällä on vaikka mitä tarjottavaa ja minusta ei näin helpolla päästä!  Kliseisesti sanon loppuun että minusta kuullaan vielä! Siihen asti jatkan epäsäännöllisen säännöllisesti tämän sekasortoisen blogin ylläpitämistä.

Minua voit seurata niin pysyt ajantasalla menoista ja kuulumisista!
 Facebook: Jasilyn
Pinterest: http://pinterest.com/jasilynia/

(C.) Marko Saari
Make-up/ Hair/ style: Anu Hämäläinen / SoStylish

(C.) T.K

(C.) Eliza Rask, Dress: Cherise Clothing

(C.) Jussi Mustonen
Hair & make-up: Tom Wennerstrand
Stylist: Sofia Oksanen

(C.) Timo Koponen

ps. olen pyrkinyt pitämään kuvat aikajärjestyksessä jotta näette muutoksen ja kehityksen. Mitä mieltä muuten olette?Muistattehan että kuvia ei saa käyttää ilman lupaa! Images may not be used without permission!

 The industry has died as far as modeling has gone, and I'll tell you why.

 Magazines are featuring the Halle Berrys and Sarah Jessica Parkers, all the actresses. 

Makeup companies are featuring all the celebrities.

 All the models have died.
-Janice Dickinson

-J 

13 päivän jälkeen..

Kävin tänään shoppailemassa, etsin mustaa siistiä paitaa. Löysin lopulta yksinkertaisen mustan paidan mutta vain pojalleni, ajattelin että se sopii hyvin mustien farkkujen kanssa ja pikkunen rusetti kaulassa tekee asusta siistin mutta ei liian yliampuvan. Kotiin saapuessa mietin tämän kuukauden pika ostoksia ja niiden tarkoitusta. Ostan vain kahteen tarkoitukseen vaatteita: häät ja hautajaiset. Ystäväni häät ovat noin 4 viikon päässä ja 13 päivää sitten koko elämäni muuttui, 13 se epäonnen luku.

1.5.2013 oli vappuaatto ja isäni kuoli. Kuolema oli yllättävä ja nopea, ei ollut syytä tai tarkoitusta. Kukaan ei meitä valmistanut kuolemaan, ei ollut mitään joka oli varoittanut meitä että hän saattaa näinä aikoina lähteä pois. Tiedän että kuolema ei ole ikinä yhtään sen helpompi, ei vaikka sairaus veisi, ei vaikka tietäisi kuolemansa päivämäärän. Surun ja tuskan määrä on aina sama mutta kumminkin erilainen. On tilanteita jolloin menetyksen ymmärtäisi paremmin, olisi ns. selitys mutta se on aina sama kuolema ja sen tuomat tunteet.


Mitä tunnen nyt, 13 päivän jälkeen?
Kai olen menossa siinä käsittely vaiheessa. Tiettyjen tutkimuksien mukaan on vaiheita millä tavoin ihminen käsittelee kriisi tilanteet: Shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja lopuksi uudelleen suuntautumisen vaihe.  Tähän omaan "vaiheeseen" kuuluu se tapahtuneen ymmärtäminen, hyväksyminen ja tästä alkaa se surutyö...joskus kyllä taidan valua reaktiovaiheeseen (kuuluu mm: ahdistus, tapahtuma toistuu mielessä, painajaisia, yrittää tiedostaa tilannetta).
Tunnen surua, ikävää, suuttumusta ja ahdistusta. Saan tehtyä enemmän asioita ja haluan jotenkin vain sinnitellä päivät eteenpäin vaikka joskus haluan pikakelata päivän seuraavaan aamuun.
 Kaipaan kovin isääni ja joskus jopa meinaan soittaa hänelle kunnes muistan "ainiin, ei hän enää vastaa".  Joskus saatan säikähtää kaupungilla kun luulen näkeväni isäni näköisen miehen. Ajattelen häntä usein, mietin menneisyyttä, lapsuutta. En kadu mitään tekemättä tehtyjä tai sanottuja asioita ja sanoja, en kadu pahoja sanoja ja riitoja. Ne kaikki ovat vain osa elämää, osa kasvamista. Ajattelen hyvällä kaikkea kivaa, olen onnellinen että juuri HÄN on ollut isäni. Hän kasvatti minusta tämän aikuisen naisen joka olen ja ihan hyvää työtä hän on äitini kanssa tehnyt. Hänen osuus vain päättyi tähän. Olen ylpeä että hän oli lapselleni ukki ja he saivat nauttia toisistaan jopa neljän vuoden ajan...enemmän olisin halunut pyytää mutta poikani on saanut niin hyvät eväät tulevaisuuteen että uskon että nämä vievät hänet pitkälle! Poikani suree myös, näkee painajaisia ja itkee öisin, tämä on sydäntä särkevää mutta tulee lapsenkin antaa surra ja lohdutan häntä parhaani mukaan. Olen ollut rehellinen pojalleni  mitä ukille tapahtui eli "ukki kuoli mutta ukki pysyy sinun vierelläsi aina ja suojelee sinua. Ukki rakastaa sinua".  Päivä kerrallaan, onneksi lapseni muistuttaa minua siitä mitä minulla on ja mistä saan nauttia vielä monta vuotta. Isäni sai nauttia isyydestä 25 vuotta ja ukkina olosta 4 vuotta, hän sai nauttia elämästä täydellä sydämellä, koki elämää, näki maailmaa, loi uraa, nauroi, itki, nautti, rakasti ja sai vastarakkautta. Hän eli. Mitä elämältä muuta voisi haluta?

Didn't mean to make you cry
If I'm not back again this time tomorrow
Carry on, carry on, as if nothing really matter.
Too late, my time has come
Sends shivers down my spine
Body's aching all the time
Goodbye everybody - I've got to go
Gotta leave you all behind and face the truth.

anyway the wind blows...

Isä, ukki, aviomies, veli, poika. Rakastamme sinua.

 Death is not the greatest loss in life.  The greatest loss is what dies inside us while we live.  ~Norman Cousins

-J

Ps. Hei, sinä joka tämän luit toivon että saat ehkä apua oman suruusi ja ehkä jonain päivänä suru muuttaa muotoaan ja elämä ei olekaan enään niin musertavaa kun muut ovat menneet, ehkä vielä heräät harmaasta unesta ja huomaat että tuulikin puhaltaa...

Boudoir in night photography

Taas on ollut turhan pitkä tauko blogin päivityksestä! Vappukin tuli ja meni, toivottavasti teillä oli rauhallinen ja mukava vappu! Itselläni on ollut elämäni kamalin viikko ikinä ja kyllä elämä on muuttunut salaman nopeasti! Tästä voin kertoa teille hiukan myöhemmin... Nyt vielä palaamme rennompaan asiaan ja  jaan kanssanne noin muutama viikko sitten otetut valokuvat, kuvaajana toimi Timo Koponen ja mallina minä. Kuvasimme omassa kodissani. Mielestäni kuvista tuli oikein kivoja niissä löytyi yllätten tarina, se tarina jääköön jokaisen katsojan katsottavaksi.
Voit käydä seuraamassa minua omalla facebook sivuiltani --> Jasilyn

 Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa! Images may not be used without permission!


Photographer: Timo Koponen
Model: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

Mitä mieltä olette?

So dear night the half of life is,
And the fairest half indeed.
~Johann Wolfgang von Goethe

-J 

Gigarette Fashion Photography

Kuvailimme lauantaina taas vakikuvaaja Timo Koposen kanssa. Tällä erää jouduin polttamaan aitoa kuubalaista sikaria ja tupakkaa.. Voin sanoa että keuhkot olivat kovalla koetuksella, samoin oli ilmanraikkauden kanssa. Onneksi kuvauksissa oli hauskaa ja saimme aikaseksi oikein kivoja kuvia!

Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa! Images may not be used without permission!

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

 

 Watching the smoke dance out of a cigarette

 is like watching a girl dance out of her dress.

 ~Terri Guillemets

-J

Bak Mei photography

Taas on kuvien vuoro, tällä erää hiukan erilaisempaa settiä. Kuvasimme kuvaaja Timo Koposen kanssa noin kuukausi sitten Bak Mei aiheisia kuvia, sain naamaani paljon mustaa maalia ja glitteriä..kuulostaako hyvälle? Hauskaa se ainakin oli :)
Tässä niitä kuvia:

 Huom!  Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa! Images may not be used without permission!

(c.) Timo Koponen, Model: Jasilyn

(C.) Timo Koponen, Model:Jasilyn

 Without black, no color has any depth. But if you mix black with everything, 

suddenly there's shadow - no, not just shadow, but fullness. 

 You've got to be willing to mix black into your palette 

if you want to create something that's real.

-Amy Grant 

-J

Forest Spirit fashion photography

Kuten teille viime postauksessa lupasin niin tässä on uusimmat kuvat minusta! Kuvasimme viime viikolla Marko Saaren kanssa ja SoStylish Anu Hämäläisen kanssa todella hienot kuvat. Pidän hyvin paljon näistä kuvista, tulee mieleen joku metsän henki/metsän olento. Nämä kuvaukset menevät minun TOP 5 suosikki "listaan". Erityistä näissä kuvauksissa oli sarvet, aidot poron sarvet jotka monien etsintöjen jälkeen löysimme käyttöömme.  Ne olivatkin melko haastavat saada pysymään päässä, joten toimii se ihan omin kätösin pidettynä, vai mitä mieltä olette? Ilman pidempiä selityksiä tässä ne ovat (muistathan että kuvia ei saa käyttää ilman lupaa! Images may not be used without permission!)

(C.) Marko Saari | Hair, make-up, style: Anu H. / SoStylish | Model: Jasilyn

(C.) Marko Saari | Hair, make-up, style: Anu H. / SoStylish | Model: Jasilyn

(C.) Marko Saari | Hair, make-up, style: Anu H. / SoStylish | Model: Jasilyn

(C.) Marko Saari | Hair, make-up, style: Anu H. / SoStylish | Model: Jasilyn

(C.) Marko Saari | Hair, make-up, style: Anu H. / SoStylish | Model: Jasilyn

 Mitä mieltä olette?

Humans are amphibians - half spirit and half animal.

 As spirits they belong to the eternal world, 

but as animals they inhabit time.
-C. S. Lewis

-J